lauantai 6. maaliskuuta 2010

C kuin Cunningham - Koti maailman laidalla


"Loistavan Tunnit-romaanin tekijän mestarillinen teos nykymaailman hauraista ja monimuotoisista ihmissuhteista.

Koti maailman laidalla kertoo 70 –lukulaisista, jotka olivat liian nuoria joutuakseen Vietnamin sotaan, mutta tarpeeksi vanhoja ihastuakseen hippiaatteeseen ja –musiikkiin. Heidän mekkansa oli Woodstock. Heidän nuoruutensa meni pilvessä. Heidän unelmansa oli olla erilainen.


Jonathan on hyvän perheen poika, pohdiskeleva ja epävarma. Äitinsä menettänyt Bobby on vähäpuheinen mykkyyteen asti. He kasvavat yhdessä, kuuntelevat samoja levyjä, rakastavat toisiaan. Aikuisuuden kynnyksellä he kadottavat toisensa, kunnes vapaan rakkauden papitar Clare saattaa heidät yhteen. Kun Clare alkaa odottaa lasta, kolmikko muuttaa maaseudulle. He perustavat kodin, jossa jokaisella on ennalta arvaamaton paikkansa, isänä, äitinä, lapsena ja rakastajana.


”Joskus hyvin harvoin ilmestyy romaani, joka on kauneudessaan ja herkkävaistoisuudessaan niin lumoava, että lukija ahmaisee sen lähes kokonaan isoina ahnaina suupaloina ja tuntee jälkeenpäin avartuneensa ja tulleensa ravituksi ääriään myöten niin että melkein kivistää. Sellainen kirja on Michael Cunningamin Koti maailman laidalla.” – San Diego Tribune


” Pitää suorastaan maagisella otteella lukijan hallussaan.” - Eeva"


***


Tää oli henkeäsalpaava. Tää todella piti otteessaan ja jollain kummallisella tavalla tuntu ihan ytimissä asti, tai ytimiä myöden. Tän kuvaamiseen ei yksinkertaisesti oo sanoja, se pitää ehdottomasti itse kokea. Ja mä uskon, että sillä on todellakin vaikutusta, ettei mulla oo yhtään loppuunsaatettua kirjaa kuukauteen takana. Se anto mahdollisuuden tai se anto ennemminkin tilaa tälle vaikutukselle. Eläytymiselle, sitä mä uskoakseni koin ja vahvasti. Vaikken pystyny samaistumaan niin kieli oli aivan omaa luokkaansa. Täydellistä, hyvin ymmärrettävää ja aivan totaalisen - täydellistä. Erittäin hyvä kuvaus toi San Diego Tribune -lehden kuvaus. Se on just sitä, allekirjotan sen täydellä sydämelläni.

3 kommenttia:

  1. no tää on kyl nyt sitten pakko lukea! kiitokset arviosta! "tunnit" on minulta lukematta, ootko sä lukenut sitä?

    VastaaPoista
  2. Mä itse asiassa luin Virginia Woolfin Mrs Dallowayn ihan vaan sen takia kun Tunnit pohjautuu siihen. Tää oli eka Cunningham ja vähän vahinkolaukaus, mut ah, mä olin myyty kun tää loppu. Se oli vähän ahdistava koska siinä kuvataan niin pientä aluetta, mutta se siitä juur tekee sen mitä se on. Cunninghamistä tuli kertaheitolla yks lempparikirjailijoista. Koti maailman laidalla oli sananmukaisesti kokemus, ei tarina.

    Onko sulla entuudestaan kokemuksia Cunninghamista?

    VastaaPoista
  3. unohtui vastata-- mutta ei oo cunninghamista kokemuksia, tunnit on ollut ikuisuuden lukulistalla ja joskus se täytyy lukea.

    VastaaPoista